Kuulumisia


Arvasin, että jossain kohtaa tää blogi jää kaiken innostuksen jälkeen jotenkin taka-alalle.
Mulla on paljon ajatuksia ja kaikenlaisia aiheita mielessä joista voisin kirjoittaa.
En vaan oo aina mikään keskittymisen mestari ja teen asioita fiiliksen mukaan.

Mulla jäi nytkin (pääsiäisenä alkanut) kevätsiivous kesken.
Sain vietyä talvitakit ulos tuulettumaan ja keräsin samalla ulkoa keittiön maton saunan puolelle lämmittelemään.

Mielen päällä on vähän varmaan kaikenlaista ja oon viime aikoina ollut tosi paljon kotona. Vetäytynyt ehkä tarkoituksellani omiin oloihini.

Voin kyllä paremmin kuin aikoihin ja ehkä se olis se mistä voisin kirjoittaa.

Ava täyttää tulevana sunnuntaina vuoden *rumpujen pärinää* joten ns. vauvavuosi on suoritettu pian kunnialla loppuun. Suoritettu nimenomaan, siitä hatunnosto meikäläisille.




Tuli nukuttua viime yönä joku 9 tuntia yhdellä vessatauolla ja se on tosi hyvin.
Meillä on nukuttu pitkän aikaa hyvin, että ei sitä voi kun nauttia hetkestä.

Unesta on tullut tässä vuoden aikana joku maailman tärkein asia ja kaikki ikävät ja ei toivotut puolet nousee esiin jos kuka vaan perheen sisällä on väsyneenä.
Pahimmassa tapauksessa ollaan kaikki ja siinähän sit mökötetään kilpaa.
Unta arvostaa vaan enemmän koska se on se oman hyvinvoinnin ydin.

Yksi mun kaveri sanoi joskus että kaikkeen tottuu ja mietin sitä paljon vaikeimpina aikoina, kun tuli nukuttua kuukausi putkeen ihan hajanaisesti ja tosi olemattomilla unilla.
Lopulta myönsin itselleni, että kyllä.. kaikkeen tottuu.
Yöheräilyihin tottuu, epämääräisiin päikkäreihin tottuu ja lapsen muuttuvaan unirytmiin tottuu. Sekin, että herää yöllä vessaan tai antamaan toiselle vaan tutin on sellaisia robottimaisia tekoja ettei niitä saata edes muistaa aamulla.
Oon syönyt nyt iltaisin magnesiumia ja se on tuntunut myös auttavan?

Mun elämässä on enemmän rutiineja kuin ennen. Tää on varmaan yksi asia, mikä tulee vanhemmuuden mukana. Rutiinit.




Se miksi sanon voivani hyvin, on varmaan se että tunnen oloni rennoksi. Oon aina tekemässä jotain ja mulla on kaikenlaisia omia kokeiluja ja projekteja meneillään mutta nyt mulla ei ole mitään. Yhdet synttärit pitäisi järjestää ja koti pitäisi raivata kuntoon mutta muuten mulla ei ole mitään. Aloitin kyllä juoksukoulun josta oon tosi innoissani mutta sekin on yksi aihe erikseen johon palaan vasta kun viikkoja on kulunut ja oon toivon mukaan saanut tuloksia aikaan. Välillä kaiken luominen tuntuu vaan olevan suuri rasite.

Tää on ollut mitä mielenkiintoisin vuosi.

Todella antoisa, kasvattava, vitun väsynyt ja onnellinen ainakin. Tuntuu, että oon saanut rakentaa mun identiteetin uudelleen.
Saanut. Siis JOUTUNUT.
On ollut yhtä jos toista kriisiä ja niistä varmaan 90% on koskenut pelkästään mua ja mun hajoilevaa mieltä. Se tuntuu aika hurjalta myöntää sillä se on sisältänyt tosi paljon tyytymättömyyttä.

Peilissä on ollut vaan outo kuvatus jota en tunnista ja johon oon joutunut tutustumaan uudelleen. 


Pieni vauva on tosi sitova tapaus ja koska se oma aika jää tosi herkästi sen kanssa kaiket ajat puljaamiseen (tutustumiseen) - on sieltä nouseminen sit jotenkin entistä vaikeampaa. Musta tuli totinen ja aikatauluja noudattava kellon kyttääjä. En ollut enään rento vaan joku tiukkis, jota ärsytti esimerkiksi se jos koira haukkui kun vauva nukahti tai jos vauva heräsi, kun sen "olis pitänyt" nukkua. Jos joku tuli käymään, kun itelle ei sopinut tai jos se joku ei tajunnut häipyä kun meni jo kiukutteluksi. Mulle oli niin tärkeää, että asiat sujui ja kaikki ylimääräinen tuntui vaan ylitsepääsemättömältä.

En tiedä mitä tapahtui mutta osaan ottaa asiat jo rennommin enkä vaadi itseltäni liikoja (???)

Ehkä se on myös sitä, että uusi asia pistää totiseksi ja haluaa olla hyvä ja onnistua.
Kai äitiys ihan tuoreeltaan on myös niin outo juttu, että ne kaikki sen luomat paineet ravistelee.
Oon ehkä huomannut etten oo kenellekään mitään velkaa.
Oon myös paras äiti mun omalle lapselle eikä mun tarvitse todistella sitä kenellekään.


Vauvavuosi. Se menee niin nopeasti ja kaikki sen sisältämät vaiheet ja muutokset menee ja tulee eikä mikään tunnu olevan pysyvää. Paitsi välittäminen ja loputon rakkaus.



Niin paljon kätkettyjä muistoja hajuissa, näkyjä ja näkymättömiä, keitaita kangastuksen aavikolla. 




Kommentit

Suositut tekstit