TORNIOSSA (ainakin muistoissa)



Sain eilen kysymyksen, joka kuului näin

Miltä tuntuu muuttaa pohjoiseen tuntematta sieltä ketään entuudestaan?

ja ajattelin, että no tota noin.

Mulla on ensinnäkin ollut joku outo Tornio-kaipuu eli jos tällä muistelulla sais sitä vähän kuitattua. Muutenkin se kaikki elää vielä aika vahvasti läsnä ja tulee varmasti elämäänkin jonkun aikaa.

Ensimmäinen asia. Jos sulla ei ole lapsia, olit sinkku taikka parisuhteessa (tietty toisen ihmisen suostumuksella), en pitäisi mitään esteenä sille, että vaihtaisit(te) vähän maisemaa. Toiset lähtee ulkomaille ja jotkut yllytyshullut Lappiin. Yleensä se on opiskelu tai työpaikka, mikä vie mukanaan ja meillä se oli tuo jälkinmäinen.

Jotkut tietää enemmän tai vähemmän meidän elämästä Torniosta, olihan se vielä tosi mullistavaa aikaa koska muuttokuorman mukana tuli myös mun raskaus. Olin siitä siis täysin tietoinen mutta sen verran innoissani etten ajatellut ihan loppuun asti.



Koko siellä asumisen ajan listasin mielessäni hyviä ja huonoja puolia siitä kaikesta mutta suurin syy palata takaisin tänne juurille oli perheenlisäys ja se kaivattu tukiverkosto. Tukiverkostosta ne jaksoi jauhaa mulle silloin neuvolassa ja ymmärsin sen tarkoituksen vasta myöhemmin.

Miinuspuolena siis se, ettei tunnettu ketään. Asuntokin neuvoteltiin tori.fi:stä saaduilla yhteystiedoilla ja piti vaan luottaa siihen, että avaimet odottaa siellä sovitussa paikassa kun ollaan ensin taivallettu sinne paku täynnä tavaraa. A tosiaan kävi siellä töissä, tapasi ihmisiä päivittäin ja puhui muillekin kun koiralle tai seinille ja se oli varmaan asia mistä kimpoilin eniten sillä tunsin itseni niin yksinäiseksi. Tietysti tunnen itseni yksinäiseksi myös nyt ja varmaan aina eli ei sitä asiaa muuta kilometrit tai etäisyydet. Isoin tekijä oli kuitenkin raskaus ja hormonit ja niiden aiheuttama tunteilu ja sekoilu. Oli ihan liikaa aikaa ajatella ja niin paljon sitä myötä myös käsiteltävää.

Mistä sitten pidin siellä niin juuri siitä, mitä lähdin sieltä hakemaan. Saa olla ihan rauhassa ja kaukana kaikista pintaliitäjistä. Vietin aikaa niin tiiviisti siellä neljän seinän sisällä villieläimet ympärilläni ja siellä kärsi vaan pinna. Oonkin sanonut, että olin siellä piilossa.























Tietysti teen nytkin samoja juttuja; lämmitän taloa, hoidan taloa ja yritän tehdä luovia asioita mutta sen lisäksi mulla on nää äitiyden velvoitteet. Elän oikeasti elämäni parasta aikaa tai ainakin tähän mennessä.

Eikä tollainen elämä sovi kaikille, ei todellakaan. Ajattele nyt itsesi asumaan paikkaan mistä et tunne ketään, taloon joka on tosi syrjässä eikä sulla ole mitään syytä herätä aamulla tai paikkaa mihin mennä. Ei minkäänlaisia velvoitteita.

Jos vastaat tämänkin jälkeen vielä, että kyllä - oot sekaisin. Tai seikkailunhaluinen?
Tai jotain muuta mihin haluat vastauksen. Silloin suuntaa nokkasi kohti pohjoista!

Muuten voit sitten pysyä just siinä missä oletkin.

_______

 vastasin saamaani kysymykseen, että antaa mennä vaan. Pääsee sieltä kuitenkin takaisin jos haluaa.


Translate: You can do whatever you want and you should know that.


Kommentit

Suositut tekstit