LUOPUMISESTA





Oon tässä viime vuosien varrella yrittänyt opetella luopumaan.

Tapasin pari kesää sitten nuoren miehen
(jonka näen huomenna sen kesän jälkeen VOI JÄNNITYS),
joka kertoi ettei hän omista mitään sellaista johon olisi sidoksissa ja että hänellä on vain ne tärkeimmät asiat.
Asiat millä pärjää.
Sellainen matkalaukku-meininki.
Kuuntelin silmät kimmeltäen.

Tää keskustelu jäi mieleen ja oon pitänyt sen siitä lähtien tuolla takaraivossa.

Sen jälkeen me muutettiin aika pian Tornioon, monien satojen kilometrejen päähän ja alkoi se tavaroiden karsimisen kierre.
Senkin jälkeen on ollut vielä pari muuttoa ja ollaan kierrätetty vaatteita ja mietitty mitä todella tarvitaan.

Vaatteiden ostaminen on jäänyt minimiin ja suurin osa on muutenkin hankittu kirpputoreilta.

Suosin ajattomia vaatteita ja materiaaleja.
Sellaisia asioita, jotka säilyy vuosia jos vaan näkee hieman vaivaa ja pitää huolta.

Sellainen liika kulutus ja turha ostaminen ei kiinnosta. Tein muutama vuosi takaperin vielä töitä hyväpalkkaisessa työssä ja silloin multa lähti se ostaminen ihan käsistä.
Hyvä jos nyt ostan kengät uutena kerran vuodessa.

Tää pöytä liittyy aiheeseen sen verran, että se on viimeisin asia minkä pistin kiertoon. Se on nähnyt 6 uutta kotia, kantanut monta kahvikuppia, ollut väliaikaisena ruokapöytänä ja nyt viimeisimpänä se oli yläkerrassa vailla käyttöä. En halunnut pitää sitä säilössä parempia päiviä varten vaan myin sen uuteen kotiin.

Tästä jaksetaan jotenkin vouhottaa näinä päivinä.

Kuluttamisesta.

Sanon vaan, että lopeta se vouhotus ja tee asialle jotain.

Kahden vuoden sisällä neljästi muuttaneena (ympäri ämpäri Suomea) kerron, että se ei ole edes vaikeeta.

Translate: I met a prophet once.

Suositut tekstit