helmikuuta 20, 2018

Päivän pituus: 9h 32min













Me asutaan tällä hetkellä talossa jossa on kolme kerrosta. 
Kun kävin täällä ensimmäistä kertaa, oli marraskuun loppu ja tosi synkkää. 
Iso talo vaikutti yksinäiseltä kummitustalolta. 
Tää olis lapsille varmasti mieluinen paikka leikkiä piilosta 
koska täällä on niin paljon tilaa ja isoja vanhoja kaappeja joista makuuhuoneen omaan voisi rakentaa majan.


Me asutaan pelkästään tässä "keskikerroksessa", josta löytyy kaikki oleellinen; 
makuuhuone, olohuone, keittiö, vessa ja suihku/sauna. 

Yläkerrassa on erikseen lastenhuone, vintti ja toinen makuuhuone. 
Siellä on myös hämmentävää seinätaidetta.

Kellarissa pestään pyykit, säilytetään puita ja siellä on pari elintarvikekellaria, se yksiön kokoinen viinikellari sekä autotalli. Siellä olis hyvät tilat omalle studiolle ja pimiölle
Näin ehdin yleensä haaveilla jos on ns. ylimääräistä tilaa.

Oon aika tyytyväinen siihen, miltä täällä näyttää vaikka tänne kaipaisi aika kipeästi viherkasveja. 
Mielellään joka huoneeseen oma. Meillä on yksi ainut, mikä on vielä toistaiseksi hengissä.




helmikuuta 19, 2018

VASTASYNTYNEEN KANSSA

Voisin kuvitella, että vuosi sitten kaikki oli aikalailla hankittuna vauvaa varten.
Hypistelin pieniä vaatteita, pesin niitä valmiiksi ja silittelin ne lipastoon odottamaan.
Luulen, että 99% odottavista äideistä tekee niin.

Kirjoitin tuossa joku aika sitten listan asioista, mitä koin tarvitsevani vastasyntyneen kanssa. 
Mitä oli valmiina, mitä sai juosta (tai Allan sai) hakemassa kaupasta ja mitkä jäi vähälle käytölle. 



Jos mun pitäisi vastata vilkaisematta lunttilappua, sanoisin että tarvitset

kietaisubodeja
potkuhousuja
kevyt myssy
tumput
villasukat
harsoja joita voi jättää kaikkialle asuntoon
vaippoja
pumpulipuikkoja ja desinfiointiaineen napatynkää varten
(keitetty vesi riittää myös hyvin)
jos imetät, mahdollisesti rintapumpun ja sekin on niin ja näin
(mulla oli manuaalinen ja käytin sitä kyllä)
imetystyyny
jos et imetä, tuttipullon
liivinsuojuksia
nännivoiteen
vesipullon
rennot vaatteet kotona pesimiseen
sitterin
muuta kosmetiikkaa kuten; talkki, sinkkivoide, öljy, kosteuspyyhkeet
kynsisakset
vaunuihin vuodenajasta riippuen lämpöpussi/makuupussi
sama juttu haalarin ja muiden ulkovaatteiden kanssa
torkkupeittoja ja vilttejä



on 50/50 sanonko tähän kantoliinan
jos haluaa puuhastella paljon ja vauva haluaa olla lähellä, se on tosi kannattava hankinta. 

Meillä sitteri oli tosi kätevä ja Ava viihtyi siinä tosi hyvin hereillä ollessaankin eli jos halusi kädet vapaaksi, laskin toisen siihen ihmettelemään.

Tietysti edellämainitut selviää kokeilemalla.

Vaatteissa suosin kaikkea mikä oli helppo pukea päälle.


*



Mitä jäin kaipaamaan ja mitä harkitsen toisella kierroksella:

unipesä

Vaikka Ava nukkui vaihtelevasti vieressä, omassa sängyssään ja jopa vaunuissa - unipesä olis varmasti tuonut turvaa. Tietysti pinnasängynkin voi rajata niin, että vauvalla on vähemmän tilaa liikkua ja se auttoi meillä jonkun aikaa. 



*




Mitä me saatiin lahjaksi/tai mun siskolta:

pinnasänky
kantoreppu
itkuhälytin
vaunusetti, mihin kuului turvakaukalo & telakka sekä ratasosa
peitto ja tyyny


Pinnasänky oli vaihtelevasti käytössä siihen asti, kunnes me muutettiin tänne uuteen kotiin ja alettiin nukuttaa Avaa siihen ahkerammin. Kantoreppua tuli myös käytettyä silloin, kun Ava oli kevyempi. Itkuhälytin oli käytössä ulos nukuttaessa ja kesäaikaan se oli mitä mainioin asia paitsi, että olin silloin itsekin tosi paljon ulkona koska meillä oli Torniossa niin kaunis piha. Näin talvella Ava on nukkunut aina sisällä joten en oo vaivautunut edes viemään sitä ulos nukkumaan. Toi vaunusetti oli siitä kätevä, että siihen kuului kaikki oleellinen. Tyyny on päässyt nyt vasta vähitellen käyttöön ja peitto on ollut mukana alusta alkaen.


kylpyamme liputan yhteissuihkujen puolesta vauvan kanssa. Kylpyamme odotti siihen asti, kunnes Ava istui ja nyt se rakastaa kylpeä ja leikkiä vedessä (7kk+). Tietty jotkut käyttää kylpytukea pienemmän vauvan kanssa ja se vaikuttaa ihan fiksulta.
hoitopöytä tää meillä on ja oli ahkerassa käytössä ensimmäiset 4kk.
Sen jälkeen vaippa on vaihtunut missä vaan.
hoitolaukku tai joku itselleen sopiva kassi? Mun hoitolaukku ei näytä yhtään hoitolaukulta vaikka sellainen onkin:



Voi olla, että jotain unohtui mutta se ei varmaankaan ole mitään kovinkaan oleellista. 

helmikuuta 15, 2018

Beach Fossils: Somersault


Jonkun sattuman kautta tän levyn avausbiisi alkoi soimaan tänään, kun kävin yksin asioilla ja ajelin autolla. 
Cheesy ehkä mutta vielä auringonlaskun aikaan ja se antoi pientä toivoa kaiken sekamelskan keskelle.



helmikuuta 13, 2018

Testissä: KOOKOSÖLJY

Toisin sanoen kookosöljy pääsee pitkän jonon jatkeeksi ja vähän ehkä jäljessä, sillä öljy itse on nököttänyt purkissaan hyllyllä melkoisen pitkän ajan.
Johonkin sitä on saattanut sipaista silloin tällöin mutta liian harvoin.



Nyt kyse ei ole edes omasta ihosta vaan Avan.
Rasvaan kasvoni kyllä päivittäin ja oon rasvannut päivittäin vuosien ajan mutta Avaa sen sijaan taitaa kiusata tää talvi. Lääkärikäynti on edessä jos tää tästä pitkittyy. Ongelma voi myös olla ärsytys tai allergia jonkun ruoka-aineen johdosta.

Mulla on ollut aina kuiva iho joten talven aiheuttamat extra ärsytykset on tullut tutuksi ja tiedän, että se osaa olla sietämätöntä. Saati sitten noin pienellä tyypillä.

Taipeet sekä "poimut" ranteissa sekä nilkoissa taitaa olla ne pahimmat kohdat joita oon yrittänyt rasvata jokaisen vaipan vaihdon yhteydessä eikä meillä kylvetäkään liian usein, että vesi ehtisi ärsyttää. Usein neuvona kuitenkin on, että pesisi pois vanhan rasvan ennen uuden laittamista mutta nyt puhutaan niin ärtyneestä ihosta etten itsekään kuluttaisi omaani vedellä sen enempää mitä on pakko.


On kokeiltu apteekin perusvoiteita, sinkkivoidetta, sheavoita, talkkia ja bepanthenia ainakin.
Nyt pistin kookosöljyä yhden kosteusvoiteen joukkoon ja toivon parasta.
Tietysti perusvoide pitää ihon pehmeänä ja ongelman hallittuna mutta aiemmin mainitsemat kohdat tuntuu tarvitsevan nyt jotain tehokkaampaa.

Hmm! Kookosöljyä voisi kokeilla myös shampoon joukossa, kun joku joskus kerran vinkkasi että tekee kuulemma hyvää.


helmikuuta 09, 2018

VIRSU

Käsityöihmisenä kaikki näpertäminen on lähellä sydäntä.
Materiaali voi olla lähestulkoon mitä vain mutta viimeisin (ki)innostus on tuohi.

Muistan aina meidän mummon takkahuoneen seinällä olevan taulun, johon oli tuotu kaikilta Lapin matkoilta virsuja eli sellaiset tuohesta valmistetut varrettomat kengät.
On se taulu edelleenkin olemassa mutta silloin sitä tuli pällisteltyä aina nukkumaan käydessä.
Niitä on varmaan joku 50-70 paria, otan selvää ja kuvan, kun pääsen paikan päälle tarkistamaan.

En todellakaan tiedä, mitä tekisin tuohesta mutta mielessä on korit, kukkaruukku ja puhelimelle suojakotelo.
Mun muistaakseni Melodica Skateboards myi joskus noita suojakoteloita mutten raaskinut ostaa. Pienellä etsinnällä löysin niistä kuvan, vuodelta 2012.

Ja vieläkin haikailen näiden perään:




Löysin mielenkiintoisen linkin aiheeseen liittyen. Pitää palata asiaan, kun on tuohikuu.


helmikuuta 06, 2018

HELMIKUU




Lähin mukaan tähän neulomiskauteen surkean hitaasti mutta ostin ihka ensimmäiset pyöröpuikkoni ja asiat helpottui kertaheitolla. Ostin peräti kolmet.

Kuvassa pipo, jonka tein Avalle. Ava ei välitä hatuista eikä oikein talvivaatteistakaan mutta ei se mitään.



helmikuuta 05, 2018

IMETYS

Ajattelin, että kirjottaisin aiheesta vihdoinkin vaikka siihen palaaminen on vähän hassua ehkä, kun on lopettanut imetyksen jo joku aika sitten. Tai se, että oon ajatellut varmaankin lukemattomat kerrat kirjoittaa aiheesta mutta se vaatii pientä muistelua ja aivotyöskentelyä, mikä mun kaltaiselta eteenpäin porheltajalta ottaa ehkä oman aikansa.

- pointtina se, että tästä olis jollekin hyötyä joskus jos asia on ajankohtainen.


Ava syntyi Kemissä viime huhtikuussa.
Ensisynnyttäjänä olin mennyt sinne asti pelkäämättä mitään.
En pelännyt synnytystä, en imetystä, en tulevia päiviä. Enhän mä tiennyt mistään mitään.
Kaikki oli uutta ja tapahtui omalla painollaan.
Synnytyksestä tuskin tuun kertomaan mitään yksityiskohtaisemmin ja vanha sanonta aika kultaa muistot pitää ehkä liiankin hyvinkin paikkansa.
Nyt sanoisin, että kokemus oli hieno ja kipeä.
Synnytyssalissa ajattelin, että ei enään ikinä.
Sama ajatus oli vielä aika pitkään synnytyksen jälkeen.
Viikot kaiken sen uuden parissa myllersi silti aika kovaa päälle ja siitä kaikesta on kulunut niin paljon aikaa, että on ehkä unohtanutkin ne negatiiviset asiat.
Seuraavalla kerralla tiedän tarpeeksi ja osaan pitää puoleni paremmin.
Ensimmäisellä kerralla siitä vaan koitti suoriutua.

Palatakseni synnyttäneiden osastoille ja niihin ensimmäisiin päiviin, muistan että maito ei noussut ensimmäisiin päiviin kunnolla ja olin varma, että sitten kun pääsisin kotiin - asia muuttuisi.
Join alkoholitonta olutta mikä auttoi asiaan hetkellisesti.
Hoitaja katsoi imuotteen pariin kertaan mutta muuten olin omillani.

En ottanut imetyksestä selvää ennakkoon ollenkaan ja ajatuksena oli, että joko onnistun tai epäonnistun. Siinä se.

Ajattelin myös, että imetys on sitä että vauva tarttuu rintaan ja se on siinä. 
Se oli silti kaikkea muutakin.

Kun päästiin synnäriltä kotiin, oma ennustus kävi toteen - maito nousi.
Rinnat oli pinkeät, kipeät ja räjähtämäisillään.
Niin yleensä käy, kun rentoutuu. Olihan se ihanaa päästä omaan kotiin.
Seisoin suihkun alla itkemässä ja maito vaan valui veden seassa lattiakaivoon.
Olin jotenkin ällikällä lyöty ja harmistunut.
Se oli varmaan se baby blues, mikä painoi päälle aika kovaa.
Epäilin itseäni ja imetys oli ikävää. Allan toi kaupasta rintakumit, nännivoiteen ja keräkaalin.
Kaikki niksit mitä Googlesta löytyi otettiin käyttöön ja kohta makoilin keräkaalin lehdet rintojen päällä sängyllä odottaen helpotusta.
Kaikki oli sitä imetystä vaan ja se oli ainut asia missä halusin onnistua.
Puhelimen välilehti oli täynnä kaikkea imetystietoa. Siitä se sitten lähti.

Jos olisin ottanut ennakkoon selvää joistain asioista, olisin pärjännyt niin paljon paremmin.
Olisin varmaan osannut ottaa haltuun sen kaiken eri tavalla ja suhtautua ongelmiin ja takapakkeihin jotenkin.
Sen sijaan vihasin imetystä ja tein sitä koska "kyllä tää maito riittää".
Kyllä, sitä tuli yli äyräiden. Siinä oli ongelma jonka taltutin kolmessa kuukaudessa.
Muistan, että ne oli pitkät kolme kuukautta siinä maailmassa ja vauvakuplassa.

Rintapumpun kasaaminen ekan kerran oli ihan tähtitiedettä, testasin kaikki liivinsuojukset ja uin maidossa. Siitä kaikesta säätämisestä huolimatta Ava kasvoi hyvin eli tehtävä suoritettu.

Ekoina viikkoina manasin ja ajattelin, että sinnittelen sen imetyksen kanssa siihen asti kun Ava on kolme kuukautta. Kolmen kuukauden kohdalla imetys olikin kivaa ja helppoa. Täysimetystä jatkui siihen asti, kun Ava oli 5,5 kuukautta ja imetys päättyi kokonaan siihen, kun Ava oli kahdeksan kuukautta mutta ei siitä sen enempää. Loppujen lopulta lopetus oli meille sopiva ratkaisu.








Muistelen kaiholla

aamuöitä, yötöntä yötä, aurinkoa joka oli taivaalla aina.
Asioiden unohtelua, aina likaisia imetysliivejä ja t-paitoja, jotka ehti olla päällä hetken kunnes niissä oli maitoläntti.

imetyskoria (!) jossa oli vesipullo (tärkein kaikista), jotain syötävää, vaippoja ja harsoja.
Se oli fiksu ja kätevä raahata mukanaan. Imetystyyny oli ihan ok mutta se ei ollut kamalasti käytössä koska imetin pääosin makuuasennossa. Tämä myös sen takia, että vauva ei näin hörppinyt maitoa liikaa (ks. alta Suihkutissit).

sitä saakelin rintakumia, joka helpotti imetystä heti ekoina päivinä kun nännit kului puhki mutta josta vieroittaminen otti oman aikansa.

julki-imetystä mm. puistossa ja kaiken suunnittelua sen mukaan.
Jättimäiset harsot oli oiva apu julkisesti imetykseen jos halusi peittää itsensä ja vauvan tiirailijoilta. Silloin kuvitteli, että kaikki kyylää.
En koskaan kuitenkaan ollut sujut julki-imetyksen kanssa.
Muut sitä tehneet äidit oli ja ON ihan kingejä!

automatkoilla imetystä ja meidän ensimmäistä reissua, mikä oli Viroon Avan ollessa kolme kuukautta vanha. Meidän automatkat oli yleensä 500-600km/suunta koska asuttiin vielä Torniossa.

sitä miten musta tuli imetysguru niiden kuukausien aikana ja miten paljon uusia termejä se toi mukanaan kuten tämä "suihkutissit".

Kaikkiin ongelmiin löytyi ratkaisu oikeastaan harjoittelun ja ajan kanssa ja täältä enimmäkseen. Kaikki ei halua imettää, toiset ei pysty imettämään ja toisille se on helpompaa kuin toisille.
Jokaisen äidin oma asia mutta myös sellainen asia, mihin toiset (tai liian monet) äidit haluaa yleensä puuttua.

Sain muilta apua ja tukea ja niin asian pitäisi ollakin.


SAPPISAIPPUA


Mulla on kuvat ihan sekaisin työpöydällä ja käytössä kolme muistikorttia, joten aiheeseen liittyvät kuvat on nyt osittain kateissa.
Yksi jumpsuit, jonka ostin Avalle vasta, oli ensimmäisen käyttökerran jälkeen klementiinien mehussa enkä pitänyt kiirettä sen putsaamisessa mutta päivien jälkeenkin tahra(t) lähti sappisaippuan avulla niinkin hyvin ettei niitä näe muuten kuin tarkkaan tutkimalla.

Ehdottomasti kokeilun arvoinen vaikka luulen, että tän kanssa saa puljata enemmän ennen kuin osaan sanoa onko tää niin sen kaiken hehkutuksen arvoinen. Varmasti monissa lapsiperheissä tuttu aine?


helmikuuta 02, 2018

UUSI PUHELIN

Tilasin itselleni uuden puhelimen ja suurin pelko liittyi vanhan puhelimen Muistioon.
Se toimii mulla päiväkirjana, kauppalappujen siskona, muistuttajana, hetkellisten ideoiden tallettajana jne.

Siellä on paljon asiaa niin sanotusti.
Kiitos iCloudin sun muun ihmeellisen tekniikan, jota en edes tajua - kaikki on tallessa.

Löysinkin sieltä yhden tekstin, johon liittyy ehkä ikävin ajanjakso viime vuodelta.
Silti sitä voi ajatella, että kaikessa on jotain hyvää.



16.syyskuuta

niin monta yötä olen miettinyt kirjoittavani sinulle
on pimeää ja hiljaista
vauva tuhisee hiljaa
sinä olet toisaalla toisessa kaupungissa ja minä makaan levitetyllä sohvalla talossa jossa kasvoin

tyypillinen päivä

on monia asioita jotka on stressannut tosi paljon viime aikoina
asunnon patterit ei toimi vieläkään ja syyskuun puoliväli häämöttää
kun palaamme kotiin siellä on niin kylmä, että joudutaan odottamaan hetki
shköpattereiden aikaan saamaa tulosta
ei asian pitäisi niin olla
lupaan, että kaikki selkenee vielä
lupaan etten anna asioiden olla
väsyttää koko tilanne

oon ehtinyt olla niin paljon yksin
voikohan tähän rauhaan tottua vai oonko jo vähän höpsähtänyt
seison pellon laidalla aamulla kun linnut lentää etelään
pelto on valmis kerättäväksi ja kultaisena siinä hetkessä
ne aamut ovat arvokkaita ja niin päivä tuntuu alkavan hyvin

juomme usein yhdessä kahvit ja sitten ajat pois pihasta menoihisi
pyöritän kantoliinan ympärilleni ja nostan vauvan siihen
puut tiputtaa lehtiä ja ne lehdet tanssii tuulessa
välillä tuntuu että juutun pitkään heinikkoon ja meille kaikille tulee kuuma

keitän sisällä lisää kahvia ja neulon pienen myssyn
vauva nukkuu tai hymyilee tai jokeltelee tai itkee
jossain vaiheessa pieni nukahtaa ja nukkuu niin että ehdin vain ihmetellä

haluan olla sulle parasta
en vaan käsitä että syksy on täällä



Mutta se siitä. Mun aamu alkoi sillä, että kuuntelin tätä ja hypin sängyssä.
Kuinka moni hyppii vielä sängyssä?

PYYKKIETIKKA

Tein jouluna lahjaksi muille mun koiran nimellä varustettuja pulloja pyykkietikkaa. Aloitin oman etikkaintoilun tähän taloon muutettuamme, olinhan asunut pari kuukautta muiden nurkissa jolloin hävisi hetkeksi aikaa kaikki oma. Tarkoitan tällä omia rutiineja ja viikkojen aikoina syntyneitä ideoita, jotka tarvitsi oman paikkansa toteutuakseen.

Mietin aluksi, että hyi - etikalla. Sieraimia ärsyttävä muisto heitti vuosia taaksepäin hetkeen, kun muutin ensimmäiseen asuntooni jonka edellinen vuokralainen oli kuurannut läpi etikalla. Haju haihtui pois hitaasti.

Olin sen verran kokeilunhaluinen, että etsin seuraavalla kauppareissulla käsiini pullollisen väkiviinaetikkaa ja pesin koneellisen pyykkiä käyttäen sitä huuhteluaineena. Muuten meidän pyykit pestään hajusteettomalla pyykinpesuaineella tai on pesty ainakin siitä lähtien, kun vauva tuli taloon. Nyt etikasta tuli sen kaveri.

Alunperin etikkaa on käytetty pyykinpesussa poistamassa epämiellyttäviä ja -toivottuja hajuja, mitä voisin luulla olevan tupakanhaju, hiki ja muu tunkkainen haju.
Olinkin vakuuttunut ensimmäisen koneellisen jälkeen; pyykissä oli ihan oma tuntumansa ja se tuoksui oikeasti raikkaalle.
Kosteissa vaatteissa saattoi olla pieni etikan katku mutta se häipyi viimeistään, kun pyykit olivat täysin kuivat.

Päätin tilata parit eteeriset öljyt, mitä voi oman nenän mukaan lisätä etikan joukkoon joko suoraan pulloon tai tiputtaa suoraan huuhteluaineelle tarkoitettuun lokeroon. Näin saat pyykkiin extrana kivan tuoksun.
0,5 litran menekki vei 10-13 tippaa öljyä ja mun sisko on ainakin ollut siihen tyytyväinen.
Itse oon käyttänyt 2-3 tippaa per kerta mutta haju on ollut todella voimakas.

Etikalla voi myös poistaa tahroja liottamalla ja se auttaa säilyttämään vaatteiden värit.
Mulla ei oo ainakaan mitään huonoa sanottavaa.
Tänään koneessa oli ensimmäistä kertaa villavaatteita, jotka puhdistui myös kauttaaltaan.


helmikuuta 01, 2018

Sebastian Roca



Ihastuin viime vuoden lopulla tähän Sebastian Rocan kappaleeseen, joka löytyy nyt myös tuoreelta albumilta nimeltä Parkview Demos

Kyynelkanavat auki ja viltin alle lumimyrkyä piiloon.



tammikuuta 31, 2018

Elettiin vielä viime viikkoa kun törmäsin kuvaan, jossa mainostettiin joogaliikkeitä, jotka auttaisivat ryhdistämään rintoja.

Se osu ja uppos.

Imetyksen muutama kuukausi sitten lopettaneena totesin, ettei pieni kohotus olisi ollenkaan huono homma. Pystyn vieläkin elämään uudelleen sen hetken, kun tultiin synnäriltä kotiin ja maito alkoi nousta rintoihin ihan kunnolla.
Oon aina ollut suht rintava ja nyt boom mitkä mambot!
Siinä sitä ihmeteltiin.
Se oli sellaista hetken huumaa.

Nyt kaksoset katsoo kuitenkin enemmän alas- kuin ylöspäin ja odotan, että ne vielä tästä ryhdistyisi.

Siispä innostuin tästä jooga-asiasta aika tosissaan ja ajattelin, miten hyvä idea olisikaan kuvata ne liikkeet itselle ja muille silleen että hahmottaisin itsekin mitä oon tekemässä.

Hyvät naurut sai jos ei muuta.



Mitä opin? No ainakin sen, että oon kuin rautakanki, tein suurimman osan liikkeistä väärin eli milloin jännitin niskaa ja milloin hartioita. Miten luulin tekeväni oikein mutta eehhei sinnepäinkään. Myös sen, että pitäisi keskittyä enemmän hengittämiseen eikä yliyrittämiseen.

Mitä lupasin itselleni? Alkaa venytellä. Säännöllisesti. Tän päivän meininki näytti siltä, etten kehtaa millekään joogatunnille lähteä ihan äkkiseltään eli jatketaan harjoituksia.


Translate: I still like my boobs. 




tammikuuta 30, 2018

ZZZ

En oo mikään kauneudenhoidon ekspertti mutta oon todennut vuosia sitten, mikä on mun iholle hyväksi.
Sen takia oon tyytynyt käyttämään apteekin perusvoiteita ja muita hellävaraisia tuotteita.
Niillä ollaan pärjätty pitkälle ja selvitty läpi talvien.



Joku pöhöttönyt tunne on riivannut tässä kuitenkin jo joitakin viikkoja mutta ei toi viime lauantain baarissa notkuminen sitä kamalammin ainakaan auttanut. Päinvastoin. Alkuviikko on ollut aika hankala ja hidastempoinen.

Ajattelin, että voisin heittää hatusta jonkun kasvonaamion. Kotoa kun löytyy kaikenlaisia raaka-aineita hedelmistä öljyihin.

Tää oli aika simppeli ja sisälsi ruokalusikallisen hunajaa, tipan laventeliöljyä ja muutaman tipan sheavoita, jonka olin antanut sulaa juoksevaksi takan äärellä.
Täytyy myöntää etten hirveämmin välitä kasvonaamioista ja ne on kivoja yleensä siihen asti, kun ne pitää pestä pois.
Tää oli ihan hauska ja saatoin tuoksua mummolta. Mun mummo rakasti laventelia yli kaiken.



Pidin tätä myös tietynlaisena pikakaunistajana mutta oon liian levoton, että jaksaisin väkertää tällaisia useammin.
Joku luonnonkosmetiikkaa oleva kasvonaamio voisikin olla hyvä sijoitus seuraavaksi.

tammikuuta 26, 2018

TAKAN LÄMMITTÄMINEN JA ILMANKOSTUTIN



Tiistaina taisi olla tämän kauden kylmin päivä ja poltin takkaa tunteja. Jossain neuvotaan, että vanha konsti onkin polttaa puita pari pesällistä ja sen pitäisi riittää. Oon yrittänyt oppia kaiken oleellisen takan lämmittämisestä niin, että se on turvallista.

Pellin saa sulkea vasta, kun hiillos on musta. Ei silloin, kun se vielä hehkuu. 
Siinä hehkuvassa hiilloksessa piilee häkävaara.

Meillä on neljä tulipesää, joista toimi kaikki muut paitsi tärkein eli meidän asuinkerroksen takka.
En ollut aiemmin tavannut nuohoojaa ja mulla oli ollut siihen päivään asti sellainen käsitys, että ne menee aina katon kautta tutkimaan piippua (?). Pyysin nuohoojan katsomaan missä mättää ja pienen tutkailun jälkeen se kaivoi hormista ampiaispesän joka oli tukkinut paikat. Joskus ampiaispesä on saattanut olla niin tuore, että kaikkialle on valunut hunajaa. Nyt pesä oli entinen ja ihan koppuraksi kuivunut.

Kysyin myös, mikä on ollut sen mielenkiintoisin löytö näissä hommissa ja sain vastaukseksi: palanut telkkä. Nuohoojan homma on muuten sellainen, ettei alalla ole kova tunku eli jos haluat töitä joita riittää vuoden ympäri niin tässä sulle sellainen.
Tulipesän säännöllinen nuohous ja huoltaminen pitää sen kunnossa. Tuhkat olisi myös siivota joka käyttökerran jälkeen.

Jos takka on ollut kauan käyttämättä, hormia kannattaa lämmittää kynttilöillä tai polttamalla paperia tuhkaluukussa. Lämmittäminen pitää myös aloittaa varovasti eikä arinaan saa iskeä ikinä liikaa puita. Liian kovat tulet saattaa vaurioittaa tulipesää.
(Me käytettiin lämmittämiseen myös auton vanhaa lohkolämmitintä, että puhallinta mutta ei silloin tiedetty ampiaispesän olemassaolosta)

Vanhat takat, joissa ei ole erikseen omaa tuhkaluukkua - saattaa pölläyttää savua huoneilmaan mutta jatkuva savuttaminen kertoo muusta ongelmasta. Jos tulipesä vetää huonosti, voi yrittää avata ikkunan läpivedon saamiseksi.

Sen enempää asiaan perehtymättä, mun oli tarkoitus kertoa meidän viimeisimmästä hankinnasta.

Huoneilma on Suomessa kuivimmillaan joulu-helmikuun ajan eli nyt eli oli aika toimia. Tulella lämmittämisen pitäisi vaihtaa huoneilmaa tehokkaasti mutta jossain määrin se saattaa myös kuivattaa sitä. Sen super lämmittämisen jälkeen mun nenän limakalvot ärtyi ja vuoti vähän myös verta.

Pistettiin tilaukseen vielä samana iltana ilmankostutin, jonka ostin täältä.


Tässä listauksessa sitä ei ollut mutta jossain luki, että diffuuseri vähentäisi myös kuorsausta.
Suora kopio sivuilta:

Parhaimmat puolet diffuuserin käytössä on:
  • Ultraääninen diffuuseri höyrystää veden jolloin se kosteuttaa tehokkaammin ja levittää aromeja ympäristöön
  • Kosteuttaa ilmaa ympärilläsi joka on hyväksi kasvoillesi, ihollesi ja hengitysteillesi
  • Eteerisiä öljyjä käyttämällä voit rentoutua ja piristyä tai jopa lieventää flunssaa, riippuen käytetystä öljystä
  • Kosteampi ilma sitoo pölyä ja vähentää sen leviämistä
  • Auttaa nukahtamaan ja parantamaan unen laatua
  • Vähentää stressiä ja väsymystä
  • Huonetuoksu tekee huoneesta ihanan tuoksuisen
Meillä tän testaaminen on niin alkutekijöissä etten osaa vielä puhua tän puolesta sen enempää. Tietysti monet käyttää näitä myös pelkästään eteeristen öljyjen ja hyvän tuoksun ansiosta.


Oonkin raahannut tätä huoneesta toiseen mutta paras mahdollinen paikka olis siellä, missä rentoutuu parhaiten.


Translate: I'm the wood fuckin' master. 

tammikuuta 24, 2018

UUSI KUOSI


Kävin eilen kampaajalla sitten sen jälkeen, kun mulla oli hiukset just ja just yli korvien ja nyt ne on (oli) reippaasti yli olkapäiden

...eli kyllähän siitä on tovi vierähtänyt.



Raskauden aikana mun hiukset kasvoi 15cm tai ainakin niin paljon, että se päihitti ns. normaalin kasvun mennen tullen. Sain myös lahjaksi normaalin eli ei kutisevan päänahan.
Mulla on tosi paksut hiukset joten oon "kärsinyt" huonosta päänahasta koko ikäni.
Tietysti tohon päänahkaan ja sen kuntoon voi myös vaikuttaa mitä suuhunsa pistää
joten ehkä sillekin voi vähän liputtaa.
Avan ansiosta omatkin ruokailurytmit on hyvinä päivinä yhtä sen kanssa ja syödään tosi paljon yhdessä hedelmiä laidasta laitaan, palkokasveja ja vegaanisia juttuja vaikka
normaalisti meillä on kaikki sekasyöjiä.

Se on silti ihan hyvä alku.

Äitinä omat unet on koetuksella vaikka asia on helpottunut sitä mukaa, mitä lapsen päivärytmi on selkeytynyt ja on oppinut tuntemaan sen reaktiot ja taivaanmerkit. Toiselle meinaa vaan puskea kolme hammasta samaan aikaan eli ei ihme jos yöllä herätään karjumaan.
Tavallaan siihen on jo tottunut.
Ava nukahtaa sen kaiken jälkeen uudestaan ja nukutaan yleensä 8-9 asti.

Joskus ei vaan jaksa ja nyt se joskus painaa aika kovaa päälle.


En haluaisi olla se ihminen joka myöntää olevansa väsynyt tai kyllästynyt
mutta onhan tässä aika kova kesäikävä.
Kuten aina joka talvi, se ei yllätä yhtään ja jossain vaiheessa tulee vastaan tää kuivakausi. Tiedättehän. Iho halkeilee ja kasvot on kalpeat. Ilme apea, väsyttää aamuisin ja iltaisin ja kokoajan. Tässä on takana niin monta talvea mutta silti sitä ei koskaan opi.



Siispä mulla on työn alla oma hyvinvointi ja jaksaminen. Meillä on alusta asti perheen kasvettua yhdellä, pyritty ottamaan omaa aikaa jos sen tarpeessa on mutta oon pitkittänyt liikunnan harrastamista aika pitkään.
Oikeastaan synnytyksestä palautuminen otti oman aikansa mutta nyt, kun tunnen olevani valmis

- en tiedä mistä aloittaa.

Oon ollut aina luonnostaan pitkä ja hoikka mutta raskaus jätti oman jälkensä vartaloon.
Vatsan seutu on se, joka venyneenä on uusi ja omanlaisena mutta
luulen sille olevan vielä tehtävissä jotain.
Imetys on oma aiheensa, mutta sen ansiosta pääsin takaisin omiin mittoihini.
Mulle tuli raskauden aikana +25kg ja 6kk synnytyksestä ne oli häipynyt itsekseen.

En oo koskaan harrastanut säännöllisesti liikuntaa tai ainakaan pitkiä aikoja eli jo sen puolesta en oikein saa itseäni liikkeelle.

Avan syntymä on pistänyt asiat tärkeysjärjestykseen ja karsinut samalla kaikkea turhaa pois.
Ei silti tarvitse unohtaa itseään.


Translate: Mr. President - Coco Jambo and i'm back in the business (or not).



tammikuuta 22, 2018

TORNIOSSA (ainakin muistoissa)



Sain eilen kysymyksen, joka kuului näin

Miltä tuntuu muuttaa pohjoiseen tuntematta sieltä ketään entuudestaan?

ja ajattelin, että no tota noin.

Mulla on ensinnäkin ollut joku outo Tornio-kaipuu eli jos tällä muistelulla sais sitä vähän kuitattua. Muutenkin se kaikki elää vielä aika vahvasti läsnä ja tulee varmasti elämäänkin jonkun aikaa.

Ensimmäinen asia. Jos sulla ei ole lapsia, olit sinkku taikka parisuhteessa (tietty toisen ihmisen suostumuksella), en pitäisi mitään esteenä sille, että vaihtaisit(te) vähän maisemaa. Toiset lähtee ulkomaille ja jotkut yllytyshullut Lappiin. Yleensä se on opiskelu tai työpaikka, mikä vie mukanaan ja meillä se oli tuo jälkinmäinen.

Jotkut tietää enemmän tai vähemmän meidän elämästä Torniosta, olihan se vielä tosi mullistavaa aikaa koska muuttokuorman mukana tuli myös mun raskaus. Olin siitä siis täysin tietoinen mutta sen verran innoissani etten ajatellut ihan loppuun asti.



Koko siellä asumisen ajan listasin mielessäni hyviä ja huonoja puolia siitä kaikesta mutta suurin syy palata takaisin tänne juurille oli perheenlisäys ja se kaivattu tukiverkosto. Tukiverkostosta ne jaksoi jauhaa mulle silloin neuvolassa ja ymmärsin sen tarkoituksen vasta myöhemmin.

Miinuspuolena siis se, ettei tunnettu ketään. Asuntokin neuvoteltiin tori.fi:stä saaduilla yhteystiedoilla ja piti vaan luottaa siihen, että avaimet odottaa siellä sovitussa paikassa kun ollaan ensin taivallettu sinne paku täynnä tavaraa. A tosiaan kävi siellä töissä, tapasi ihmisiä päivittäin ja puhui muillekin kun koiralle tai seinille ja se oli varmaan asia mistä kimpoilin eniten sillä tunsin itseni niin yksinäiseksi. Tietysti tunnen itseni yksinäiseksi myös nyt ja varmaan aina eli ei sitä asiaa muuta kilometrit tai etäisyydet. Isoin tekijä oli kuitenkin raskaus ja hormonit ja niiden aiheuttama tunteilu ja sekoilu. Oli ihan liikaa aikaa ajatella ja niin paljon sitä myötä myös käsiteltävää.

Mistä sitten pidin siellä niin juuri siitä, mitä lähdin sieltä hakemaan. Saa olla ihan rauhassa ja kaukana kaikista pintaliitäjistä. Vietin aikaa niin tiiviisti siellä neljän seinän sisällä villieläimet ympärilläni ja siellä kärsi vaan pinna. Oonkin sanonut, että olin siellä piilossa.























Tietysti teen nytkin samoja juttuja; lämmitän taloa, hoidan taloa ja yritän tehdä luovia asioita mutta sen lisäksi mulla on nää äitiyden velvoitteet. Elän oikeasti elämäni parasta aikaa tai ainakin tähän mennessä.

Eikä tollainen elämä sovi kaikille, ei todellakaan. Ajattele nyt itsesi asumaan paikkaan mistä et tunne ketään, taloon joka on tosi syrjässä eikä sulla ole mitään syytä herätä aamulla tai paikkaa mihin mennä. Ei minkäänlaisia velvoitteita.

Jos vastaat tämänkin jälkeen vielä, että kyllä - oot sekaisin. Tai seikkailunhaluinen?
Tai jotain muuta mihin haluat vastauksen. Silloin suuntaa nokkasi kohti pohjoista!

Muuten voit sitten pysyä just siinä missä oletkin.

_______

 vastasin saamaani kysymykseen, että antaa mennä vaan. Pääsee sieltä kuitenkin takaisin jos haluaa.


Translate: You can do whatever you want and you should know that.


tammikuuta 20, 2018

LUOPUMISESTA





Oon tässä viime vuosien varrella yrittänyt opetella luopumaan.

Tapasin pari kesää sitten nuoren miehen
(jonka näen huomenna sen kesän jälkeen VOI JÄNNITYS),
joka kertoi ettei hän omista mitään sellaista johon olisi sidoksissa ja että hänellä on vain ne tärkeimmät asiat.
Asiat millä pärjää.
Sellainen matkalaukku-meininki.
Kuuntelin silmät kimmeltäen.

Tää keskustelu jäi mieleen ja oon pitänyt sen siitä lähtien tuolla takaraivossa.

Sen jälkeen me muutettiin aika pian Tornioon, monien satojen kilometrejen päähän ja alkoi se tavaroiden karsimisen kierre.
Senkin jälkeen on ollut vielä pari muuttoa ja ollaan kierrätetty vaatteita ja mietitty mitä todella tarvitaan.

Vaatteiden ostaminen on jäänyt minimiin ja suurin osa on muutenkin hankittu kirpputoreilta.

Suosin ajattomia vaatteita ja materiaaleja.
Sellaisia asioita, jotka säilyy vuosia jos vaan näkee hieman vaivaa ja pitää huolta.

Sellainen liika kulutus ja turha ostaminen ei kiinnosta. Tein muutama vuosi takaperin vielä töitä hyväpalkkaisessa työssä ja silloin multa lähti se ostaminen ihan käsistä.
Hyvä jos nyt ostan kengät uutena kerran vuodessa.

Tää pöytä liittyy aiheeseen sen verran, että se on viimeisin asia minkä pistin kiertoon. Se on nähnyt 6 uutta kotia, kantanut monta kahvikuppia, ollut väliaikaisena ruokapöytänä ja nyt viimeisimpänä se oli yläkerrassa vailla käyttöä. En halunnut pitää sitä säilössä parempia päiviä varten vaan myin sen uuteen kotiin.

Tästä jaksetaan jotenkin vouhottaa näinä päivinä.

Kuluttamisesta.

Sanon vaan, että lopeta se vouhotus ja tee asialle jotain.

Kahden vuoden sisällä neljästi muuttaneena (ympäri ämpäri Suomea) kerron, että se ei ole edes vaikeeta.

Translate: I met a prophet once.