2017/04/03

Tiivistelmä

-


Tässä sitä ollaan. Edelleen yhtenä kappaleena. Laskettuun aikaan on 11 päivää.
Kiitos puhelimen sovelluksen ja jääkaapin oveen askartelemani kalenterin sillä tiedän tasan tarkkaan missä mennään.

Kätilö neuvoi kuukausi sitten, että vauva syntyy yleensä silloin kun sitä vähiten odottaa. Mietin vaan, kuka voi olla tällaisen taipaleen jälkeen ja varsinkaan näin viimeisinä päivinä ajattelematta koko asiaa? Unohtaa olevansa raskaana?

Rentoudu.
Miten?

Hyvä jos sängystä pääsee ylös näyttämättä selälleen kellahtaneelta koppakuoriaiselta ja mahakin on laskeutunut hyvän aikaa sitten mikä meinaa sitä, että ulkoilu on lähes mahdotonta koska ensimmäisellä suoralla tuntuu kuin joku puristelisi virtsarakkoa.
Nää lisäkilot ei myöskään paljoa lämmitä vaan irvistää sulle peilistä aina kun riisut itsesi suihkua varten ja huomaat, että ainoat käyttökelpoiset alusvaatteet on bokserit jotka ostit kullallesi jouluna ja imetysliivit jotka ei tue yhtään mahan päällä lepääviä "utareitasi". Se oli sitten mies, joka kutsui muhkeaa rintavarustustasi utareiksi. Kiitti. Sehän niiden tehtävä taitaa seuraavaksi olla. Ruokkia meidän vauva.

"Se tulee sitten, kun se on valmis"-viisaudet voi myös jättää sanomatta. Hyvä vaan, että sintti kerää painoa vaikka ei tätä odotusta voi enään vaan unohtaa. Kaiken muun kyllä voi ja jääkaapista löytää sinne kuulumattomia esineitä.


--


Ensimmäiset kuukaudet raskaana taisi olla enemmänkin sitä, että mentiin päivä kerrallaan ja otettiin vastaan se mitä tulee. Ehkä siinä oli sekin helppous ettei tiennyt mistään mitään ja google oli auki heti jos tapahtui jotain eriskummallista. 

Näitä asioita oli ja on ollut (anteeksi ällötys) ; nenäverenvuoto, ummetus, ripuli, ilmavaivat, turvotus, unettomuus, saako selällään nukkua, iskias, venyttelyohjeet, mitä särkylääkettä saa käyttää, pahoinvointi, oksentelu, migreeni, outo kipu pakarassa, miten raskausviikot merkitään, sikiön hikka, väsymys, olenko hullu, hemoglobiini, rauta, saako syödä, raskausmyrkytys, mitä tarkoittaa kun vihloo alamahassa, auttaako tähän närästykseen mikään, synnytystä enteilevät merkit, pään kiinnittyminen, limatulppa, synnytystapa-arvio jne. 


Jos en tiennyt mitään raskaana olemisesta niin nyt tiedän. 

Ensimmäiset hankinnatkin tuli vasta yli puolessa välissä. Sen jälkeen saatoin rassata vauvanvaatteita kaapista ulos ja viikata niitä vain huvin vuoksi. Hypistellä ja herkistellä, että voi kun pieni. Päältä suli pois kova kuori ja tilalle tuli pehmeämpi (ja yli 20 kiloa painavampi) hyytelö täynnä rakkautta.


Onneksi ollaan tässä sillä OLIN jo nähtävästi unohtanut suuren osan asioista, mitkä on ollut riesaksi asti tähän mennessä. Ihmettelen, että edes muistan noinkaan paljon siitä mitä juuri luettelin enkä pidä tätä kymmenen pisteen suorituksena vaikka arvoisensa kokemus se on kyllä ollut. Tästä palautuminen ottaa kyllä aikansa enkä pysty ajatella samaa ihan heti uudelleen. Tietenkin nyt osaisin varautua kaikkeen ja osaisin ehkä hallita sitä kaikkea eri tavalla. 

Tai se mikään ihme ole. Onhan tää edelleen tosi tuore juttu.


---


Laskettu aika on ihan kohta.. ootko yhtään ajatellut.. meillä on kohta vauva?!


Naurahdan. 

Vai olenko ajatellut? Enemmän kuin ikinä. Oon ollut naimisissa tän hautomisen kanssa ja se on sisältänyt mm. kaiken sen ylireagoinnin mitä hormonit saa aikaan. Välillä on tuntunut etten omista edes samoja aivoja kuin ennen eikä ajatukset mitä käyn läpi ole mun omia. Ne viikot, kun itket asialle x muutaman päivän ajan eikä loppua näy ja lopulta naurat, kun et tiedä mille itket. Ja ne puskista tulevat raivarit, kun et tiedä miten selviät niistä ja haluaisit täyttää suun paperilla, että voisit mennä nurkan taakse huutamaan. Lukematon määrä kysymyksiä ja pelkoja ja niiden edes takaisin vatvomista. Suurin osa on vielä niin naurettavia eikä niissä tunnu olevan mitään järkeä. Usein se kaikki yliajattelu tapahtuu yksin täällä neljän seinän sisällä ja lähetän sinulle kriisiviestejä, että ei tuu mitään. Kun palaat töistä, odotan kuin koira konsanaan että saisin kaiken huomiosi ja rauhoittelisit ylikierroksilla käyvää naistasi. Ja sen teet joka kerta. 

Olet ollut mun raskausaivoista kulunut järjen ääni. 



----



Olin tehnyt 3-vuorotyötä vuosia, elänyt oravanpyörässä, ollut onneton ja sekaisin ja sen jälkeen päästänyt siitä kaikesta irti sillä, että lopetin ne työt. Muutin toiseen kaupunkiin, tein pitkästä aikaa jotain mikä merkitsi vaikka katkaisin varman ja hyvän tienestin ja opettelin käyttämään rahaa uudelleen. Aloitin uuden suhteen ja sitten yritin vähentää alkoholin käyttöä (joka oikeastaan sai aikaan ne suurimmat ongelmat, joiden olemassa olosta ei ollut tietoakaan). Mutta ei ollut muuta kuin hauskanpito! Vaikka ei se sitten lopulta enään hauskaa ollutkaan.

Olin jo vuosien mittaan tehnyt niin. Tärvellyt jotain tärkeää elämällä kuin elo pellossa ja pian ei mitään muuta ollutkaan. Tässä kohtaa sitä vaan miettii, että se on entistä elämää se. Ei alkoholista kokonaan pidättäytyminen varmaan mutta se, ettei se oo enään sitä samaa mitä se on joskus pahimmillaan ollut. En mä edes tiennyt, mitä olin tekemässä. Nyt jo sen puolesta näyttää paljon valoisammalta.

Sitten tulin raskaaksi. Minä, joka en ole koskaan välittänyt lapsista, tiennyt äitiydestä mitään tai ollut koskaan vaihtanut edes vaippaa. Halusin olla äiti ja ajankohta tuntui sopivalta. Se tuntui meille sopivalta. 

Oli elokuu ja piti varata aika neuvolaan enkä ollut uudessa kotikaupungissani edes kirjoilla. Vuoden sisällä Kouvolasta Lahteen ja sieltä Tornioon. Vuoden sisällä tapahtui paljon ja nopeasti. Paljon uutta sen sijaan, että kärvistelisi linjastolla vuosi toisensa jälkeen vaan haaveilemassa.

Ei tunnettu täältä entuudestaan ketään enkä lähtenyt täältä kavereita hakemaankaan. Miten hankalaa on edes tutustua keneenkään tässä iässä? 

Jos oon käynyt kampaajalla tai lävistäjällä (en siis tehnyt mitään radikaalia, otin vain korvaan umpeen menneen reiän tilalle uuden ja siistin vähän tukkaa) jään nalkkiin ja multa kysytään mistä tulen. Joka kerralla paikallinen mainitsee siitä, että täällä ei kovin helpolla uusiin ihmisiin tutustuta koska paikka on pieni ja kaikki tuntee kaikki. En edes tiennyt, mistä lähtisin etsimään uusia kavereita koska tosi moni sosiaalisoituminen oli aiemmin tapahtunut töissä, koulussa tai viihteellä. Nyt en käynyt missään niistä ja ajattelin unohtaa koko asian ennen kuin tekisin siitäkin itselleni ongelman. Onneksi pääsi edes hetken ravaamaan etelämmässä tai meillä kävi vieraita. Pakki pysyi kasassa, kun näki tuttuja.

Havainto: tuun mäkin pieneltä paikkakunnalta ja totean, että sielläkin otetaan uudet ihmiset paljon lämpimämmin vastaan. 


-----


Missä mä oon ja mitä mulle tapahtuu?

Oon monet aamut herännyt täältä kaukaa vaan miettimään, että jos lähden tosta ovesta jonnekin en saavu mihinkään. Jos tarvitsen apua nopeasti, en saa sitä ainakaan ihan heti eikä mulla ole kuin yksi ihminen jolle soittaa. Se kuristi kurkkua jonkun aikaa. 

Oon seurannut muiden värikästä elämää puhelimen näytön läpi ja vertaillut sitä omaani. Miettinyt asioita mitkä oli ennen tosi lähellä ja mitkä ei ole ollut sitä enään pitkään aikaan. Onhan noi seinät meinannut kaatua niskaan monesti sen johdosta vaikka lopulta sitä osaa arvostaa asioita, mitä on 

nyt ja tässä.

Ja vain sillä on väliä.


------


On sentään huhtikuu. Maaliskuu enteili useaan otteeseen sitä, että vauva on maailmassa koska vaan. (Se on kyllä oma tarinansa se). Oot huolissasi ihmisestä jota kannat sisälläsi ja haluat sille kaikkea parasta.

Ja kohta hän on täällä.

Se ajatus on jännittävä ja mahdoton.


Tässä on sekin hyvä puoli, että oon käsitellyt vihdoinkin asioita joita en oo ennen osannut käsitellä ja nyt näin loppumetreillä tiedän mihin haluan panostaa ja mikä motivoi mua toteuttamaan asioita jatkossa.

Tää on naisen paskinta ja parasta aikaa.


--------






2016/11/07

Punaisessa talossa

Makuuhuoneen lattia narisee joten aamulla ei onnistu kävelemään vähin äänin toiseen huoneeseen.
Seinissä on kukkatapetti ja olohuoneen lattiassa luukku kellariin, mikä on tyhjä eikä täynnä kuviteltuja hillopurkkeja ja viinipulloja.
Ei osata lämmittää uunia niin, että ilma kiertäisi piipussa ja lämmittäisi siten tasaisemmin. Ollaan tiivistetty ikkunoita ja ostettu muhkea, lämmin peitto.

Huvimaja on talviteloilla ja sen kaapeissa odottaa pölyttyneet lasituopit taas ensi kesään.
Hakkasin ensimmäistä kertaa eläissäni puita meidän liiterissä ja sulakkeet on palanut nyt kahdesti mun ansiosta.
Saas nähdä, miten sitä enään osaa sopeutua kerrostaloasumiseen jos sellainen enään vastaan tulee. Asutaan tässä talossa samaan hintaan, kun mitä Helsingissä asuu yksiössä.

2016/11/05

Satu meni saunaan

Meidän ukki on aina kertonut tarinoita Akselista, joka asui niiden saunassa ja jolta oli mennyt toinen korva sodassa. Se ajeli maita ja mantuja moottoripyörällään ja kävi naisissa.

Meiltä löytyy puusauna, jossa on korkeat lauteet ja millä istuessa saa heittää löylyä oikein voimalla koska kiuas on niin kaukana.

Yleensä jaetaan jotain kauneusvinkkejä ja niksejä kotitekoisiin kasvo- tai vartalonaamioihin. Multa ei sellaisia löydy mutta voin kertoa, miten oon onnistunut mokaamaan niitä testaillessani.


Kerran tein hiusnaamion mihin tuli avokadoa, banaania ja muistaakseni kananmunan keltuainen. Lopputuloksena päätäni koristi avokadosta jääneet kökkäreet vielä pesun jälkeen. Niitä hetkiä, kun ajattelee että olisinpa syönyt sen ennemmin.
Sitten oon myös kokeillut kahvinpuruja vartalon kuorintaan ja istuin saunan lauteilla ruskean mujun valuessa lattialle. Nautinnollista!
Viimeisimpänä taitaa olla allerginen reaktio kasvonaamiosta, minkä väsäsin hunajasta. Mun kasvot ei siedä oikein mitään ja vääränlaisesta voiteestakin saattaa tulla jotain samanlaista oireilua.

Ei siis enään mitään kotitekoisia sörsseleitä vaan kovat löylyt ja janojuomaksi vettä.




2016/11/04

Alkusoitto



Kuuletko minua nyt
kun istun yksin puulattialla
huoneessa jonka omin itselleni
että voisin luoda jotain tai tulla hulluksi
tai vaikka molempia
ja mietin vain pitäisitkö minua kumpana
luovana vai hulluna
vai molempina